darnaguen: (Default)
[livejournal.com profile] joakimb esitti kysymyksiä, joten pitäähän niihin vastata:

1. Paras asia Turussa?

Tuhannen vuotta kulttuuria ja historiaa. Näillä kukkuloilla ovat palaneet merkkitulet merentakaisia vainolaisia vastaan, tätä jokea ylös ovat purjehtineet viikinkiveneet ja hansakauppiaat (vaikkei Turku koskaan Hansakaupunki ollutkaan). Näissä tammilehdoissa Ruotsin aateliset metsästivät ja huvittelivat, näillä turuilla ja toreilla on pidetty markkinoita ja tuomittu noitia. Näillä rannoilla on kohonnut kaksi komeaa keskiaikaista linnaa, joista toinen (Pohjoismaiden suurin harmaakivilinna) on yhä pystyssä. Tämä kaupunki oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan toiseksi suurin ja merkittävin, täällä loisti hetken aikaa oikea mannermainen renessanssihovi, ja tänne Turun akatemian vapaaseen ilmapiiriin etsiytyi 1600- ja 1700-luvuilla joukko nykyään maailmankuuluja tiedemiehiä (Lexell, Kalm, Chydenius, Dahl, Gadolin...). Pitäköön siis Helsinki pääkaupungin asemansa. ;p
Plus Turun kesä.

2. Paras Tohtori tai paras jakso/storyline Tohtori Kenessä?

Gaah. En osaa vastata jos lähden ajattelemaan asiaa liikaa, joten sanon että rebootin ykköskauden Bad Wolf -storylinessa on jotain hyvin viehättävää.

3. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?

Susi on se ilmiselvä vastaus, mutta lienee minussa myös vähintään ripaus ilvestä.

4. Mikä on parasta elämässä, juuri nyt?

Kesä. On vain niin paljon vapaampi ja energisempi olo kun valoa riittää eikä kylmyys rajoita. Ja ihmiset ovat iloisempia ja aktiivisempia.

5. Mikä olisi parasta elämässä?

Olla niin vapaa ja onnellinen kuin mahdollista. Tehdä rakastamiaan asioita rakastamiensa ihmisten parissa rakastamissaan paikoissa.

6. Paras Supersankari?

Ei tuollaista sovi kysyä vanhalta X-Men -fanilta. :D Mutta jos ihan yksittäisestä sankarista puhutaan (siis sellaisesta jonka voi erottaa erinäisistä ryhmistään ja toimii ihan sellaisenaankin), olen alkanut lämmetä Iron Manille. Syytän RDJ:tä. :p

7. Mitä haluat? Kuka olet? (tarkoitettu luettavaksi B5-moodissa)

Häpeäkseni täytyy tunnustaa että olen lähestulkoon täysi B5-ummikko, joten en osaa vastata kysymykseen. :( Help?


---

Jos sitä myöhemmin saisi aikaan entryä muista viimeaikaisista pohdinnoistaan. Ja kommentoimalla saa tosiaan kysymyksiä.
darnaguen: (Default)
Edellisessä merkinnässä purin pre-game ahdistusta juurikin tämän pelin tiimoilta, mutta sain sen onneksi aisoihin ja olin lopulta jopa ihan tyytyväinen proppeihini (joskin toinen pitkähihainen ja toiset sukat olisivat märässä kevättalven maastossa olleet hyvä ajatus).

- Hahmoni oli hyvä hahmo, vaikkakin hiukan accidental typecast: kovapintainen, kunniallinen naissoturi (ilmeisesti ollaan viime aikoina siirrytty puunhalaajahipeistä tähän) jolla oli sisäisiä motivaatioristiriitoja ja vähän oma polku hukassa.
Kampanjan luonteen (tietyt arkkityypit/"jumaluudet" syntyvät aina uudelleen ja sotkeentuvat toistensa kohtaloihin) vuoksi kuitenkin tunsin ei-kampanjahahmon pelaajana oloni melko lailla statistiksi sekä hahmona että pelaajana kun toiminta alkoi toden teolla ja arkkityypit alkoivat tunnistaa toistensa inkarnaatioita. Ryhmääni kuului minun ja kahden palvelijahahmon lisäksi arkkityypeistä käsittääkseni Valta, Valo ja Tieto, joten hahmo oli hiukan pallo hukassa kun nämä alkoivat huidella ympäriinsä tekemässä hahmoni näkökulmasta käsittämättömiä asioita etenkin kun kukaan ei kertonut tälle mitä hittoa on tekeillä. 
Vaikka tällä kertaa toisin kuin yleensä en jäänytkään katumaan moniakaan asioita joita olisin halunnut tehdä toisin pelin aikana (olin itse asiassa mielestäni hyvinkin uskollinen hahmon luonteelle, tavoitteille, näkemyksille ja motiiveille - ainoastaan se hiukan jäi kaihertamaan ettei harras mitralaiseni mennyt jututtamaan papistoa), sen sijaan hahmon pelinjälkeinen kohtalo ei ole jäänyt kaihertamaan mieltä tällä tavalla pitkiin aikoihin. I want to believe in a happy ending!
Tajusin myös, että omassa elämässäni on tarpeeksi draamaa, angstia ja ahdistusta jotta haluaisin kokea sitä isoja annoksia myös todellisuuspakoisessa harrastuksessani. Seuraavaksi olisi kiva saada jotain Caleionin Triancen kaltaista - peruspositiivista ja iloista hahmoa jolla ei ole suurempia synkkiä salaisuuksia tai karmeaa taustaa tai mitään sellaista.

- Osin edellämainituista syistä tunsin ei mitenkään yllättäen oloni myös enemmään kuin hiukkasen ulkopuoliseksi pregameilla ja etenkin aftereilla kun en voinut oikein purkaa peliä kenenkään kanssa kun tuntui ettei hahmoni tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ollut minkään valtakunnan merkitystä minkään kannalta. Olisin esim. ehkä halunnut puida vastapelaajan kanssa hahmojen suhteen tulevaisuutta, mutta se tuntui jotenkin tyhmältä ja turhalta (mitäpä jumalten kuninkaan inkarnaatio tavallisessa kerransyntyvässä kuolevaisessa näkisikään pidemmän päälle jne.).
Lisäksi huomasin taas tulevani enimmäkseen paremmin juttuun miesten kuin naisten kanssa. Miehet keskimäärin ovat vaan niin paljon... noh, helpompia. Helpompia lukea ja ennakoida ja sanovat yleensä suoraan mitä ajattelevat. En nyt tarkoita sanoa että kaikki naiset ovat koko ajan hankalia stereotypiakimppuja jotka eivät ikinä sano mitä oikeasti ajattelevat tai mitään sellaista, nyt vain kun olen oppinut ymmärtämään paremmin todennäköisiä Asperger -ominaisuuksiani (seriously, selittäisi NIIN paljon, mutta siitä lisää myöhemmin), olen tajunnut että suuri osa sosiaalisesta ahdistuksestani johtuu siitä, että saan ihmisistä niin ristiriitaisia signaaleita että "ylikuormitun" yrittäessäni hahmottaa kokonaiskuvaa (kehonkieli/henkilöstä huokuva yleisfiilis ei ollenkaan vastaa sitä mitä suusta tulee = major confusion, etenkin kun sosiaaliset normit edellyttävät etten kyseenalaista sanoja tai lähde muuten kaivelemaan totuutta esille). Ja ikävä sanoa näin, mutta mitä "perinteisempi" naishenkilö on kyseessä, sen vaikeampaa minulle on kommunikoida toimivasti hänen kanssaan koska en itse handlaa sitä ääneenlausumatonta koodistoa ollenkaan (tai paljolti muitakaan ääneenlausumattomia koodistoja, kirjoittamattomat säännöt ovat ehkä pahinta mitä tiedän). Surullista on myös tajuta, että ystävystyminen on tästä syystä tosi vaikeaa ja vaatii paljon kärsivällisyyttä toiselta (olen oikeasti kaverina kiva ja lojaali ja antelias, give me a chance guys?)

- Juominen on hyvä juttu. Mieluiten sellaisten asioiden juominen jotka eivät sisällä alkoholia. Etenkään saunassa tai kun ei ole syönyt tarpeeksi. Tai molempia. Pitäisi muutenkin vaan suosiolla jättää alkoholi kokonaan pois, kun se ei muutenkaan ole millään lailla oleellinen osa elämääni ja kehoni kun ei muitakaan mömmöjä (makeutusaineet, kofeiini, lääkkeet...) oikein osaa käsitellä. (edit: Huom, join siis puolikkaan siiderin ja yhden Breezerin) Etenkään nestehukkaisena. Tyhmä tyttö kun ei vieläkään tajua nesteytyksen tärkeyttä. Tai tajuaa, muttei muista. Miten voi unohtaa syödä ja juoda kunnolla, senkin jälkeen kun on seurauksena käynyt pari kertaa jo sairaalassakin? Ja muutenkin vihaa pahoinvoimista. Ehkä tällekin ongelmalle löytyy selitys ja ehkä jopa ratkaisu neurologilla.

- Parisuhteeni taitaa olla aika helkkarin hataralla pohjalla tällä hetkellä.
darnaguen: (lotr)
(Entry in Finnish, sorry folks. :p)

Ropeconista kotiutuminen on aina yhtä hämmentävä kokemus, paluu arkitodellisuuteen.
Yritän tässä parhaillani järjestellä ajatuksiani johonkin selkeään muotoon miettien samalla mistä sitä kannattaa puhua ja mistä ei (tervetuloa darnaonkryptinen.comiin!).

Yleisesti ottaen oli ihan mukava coni.
Perinteisiä koko vuorokauden syömättä valvomisia, öisiä urheilukentällä juoksenteluja ja pornopolkan tanssimisia ei tänä vuonna tullut harrastettua, eikä juuri tälläytymistäkään (eeppisin asusteeni taisi olla 30-luku -henkinen olkihattuni), mutta toisaalta taas mm. pelasin keskellä yötä Aliasta tuikituntemattomien kanssa, pistin Ellan kanssa oman kahden hengen diskon pystyyn larp-tiskin luo, nauroin katketakseni melko ruokapöytään sopimattomille ja vähintäänkin levottomille keskusteluille ravintolan nurkkapöydässä. Ja harastin öisiä keskusteluja eeppisistä aiheista.

Alunperinhän minun ei olisi edes ollut tarkoitus lähteä, enimmäksen varattomuuden vuoksi. Viime lauantaina kuitenkin sattui kadulla vastaan kävelemään Perttu, joka ilmoitti, että ellen muuten tule 'Coniin, hän maksaa matkani. Varmemmaksi vakuudeksi hän vielä ilmoitti aikovansa cosplayata Doctor Who:ta. Siinä vaiheessa nostin kädet pystyyn ja annoin periksi. Yleensä Kohtalo (tai miksi sitä sitten haluaakin nimittää) nimittäin tökkii minua tuolla tavoin kylkeen syystä.
Olen ihan tyytyväinen, että päätin lähteä. Mitään maailmoja mullistavaa nyt ei tapahtunut, mutta pari keskustelua oli kai ihan hyvä käydä (vaikken yhä vieläkään olekaan varsinaisesti riemuissani siitä, että ne ylipäätään piti käydä. Mutta lienee turha toivoa, että jos sulkee silmät ja yrittää uskotella itselleen, että sitä ei ole olemassa, se menee pois).
Ja on tietty aina mukava nähdä uusia ja vanhoja tuttuja, vaikka olikin välillä aika ulkopuolinen olo kun olen viime aikoina pudonnut aika tehokkaasti larppiympyröistä. Mutta onneksi minulla oli Tommi (siis se toinen Tommi :D) seurana aina kun Ella & co. viipottivat jonnekin omille teilleen, ja vietinkin sitten osapuilleen 90% conista hänen kanssaan, mikä oli mukavaa. :) Hassu maailma.

Seuraavaksi pitääkin alkaa keskittyä muuttoon ja sen erinäisiin järjestelyihin. Gah.
Saapa nähdä mihin tässä taas ollaan menossa.
darnaguen: (TeagueGuitar)
Gah, I would once again have so much I'd like to write about, but I'm too lazy or lethargic.
So instead I thought I'd "practice my Finnish" for a change by doing this meme I snatched from [livejournal.com profile] dairinna's journal:

Minä )
darnaguen: (Default)
Luin juuri uuden Moonsorrow-albumin lyriikoita pala kurkussa.
En edes tiedä mitä tähän voisi sanoa muuta, kuin... Niin, en tiedä.

Jäästä syntynyt

Auringon kuoleman syntyäkseen
Uusi maailma tarvitsee
Vain pisaran vettä kylmyyteen
Käsillä juoksemaan ihmisten

Varjojen virta

Hiljainen järvi kauas kantaa
Säveltä maiseman pysähtyneen
Lehtikään ei katseen alla liiku
Kylmyys yksin ui pinnan alla

Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Ei sitä täältä löydy
Ei hetkeen mistään

Kuka eksyneelle tien näyttää
Kun aika kulkee vain loppuaan kohti

Varjojen virta
Kuolemaa kuljettaa
Maa on harmaa
Sydän poissa taas

Tie haarautunut on jossain harhaan
Tässä lumi peittää merkit askelten
Vain värit vaihtuvat katseen alla
Kylmyys yksin yksinäisen rauhoittaa

Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Vieraassa kaupungissa
Etsien kauneutta

On kaikki pian vailla tarkoitusta
Taivas luonut jo katseensa pois
Askel tuskaan, askel vapauteen
Jos tänne jään, en täältä löydä mitään

Vain varjot kulkevat tästä
Seuraavat toisiaan
Eivät odota ketään

Edessäni näen vuorten sortuvan
Silti hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan

Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin

Aina aurinko nousee jossain
Kuiskaa ja tielle osoittaa
Ei enää meri sateena piiskaa
Tuskin siihen havahtuisin

Yksin tuhannen joukossa
Aina jossain muualla
Juuret maasta riistetyt
Kerran elävät, kerran kuolevat

Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin
Siksi hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan

Varjojen virta
Kuolemaa kuljettaa
Maa on harmaa
Sydän poissa taas

On kaikki pian vailla tarkoitusta
Taivas luonut jo katseensa pois
Askel tuskaan, askel vapauteen
Jos tänne jään, en täältä löydä mitään.


-----------------------

Musiikki itse ei vielä tunnu sisimmässä repivänä suruna ja kaihona yhtä vahvasti kuin vaikkapa Jotunheim edelliseltä levyltä, mutta ehkä siinä kestää jonkin aikaa. Hävitettyä ei kukaan ole koskaan helposti avautuvaksi levyksi kutsunutkaan. Mutta se on varmaa, että lahjoja Sorvalin suvusta löytyy.
En tosin voi olla miettimättä, mitä ihmettä seuraava (ja mahdollisesti viimeinen?) levy tuo tullessaan. Kivenkantajalta Verisäkeisiin siirryttäessä eksyttiin jo melko synkille saloille ja tiettömille lakeuksille ja nyt jo tunnetaan tulvan nousevan ja katsotaan miten vuoret sortuvat ja maa ajautuu liekkeihin...

(For possible curious non-Finnish speakers, I'm only rambling about the new Moonsorrow album, mainly about the lyrics and their themes. See for yourselves:

Born of Ice/Stream of Shadows )
darnaguen: (Default)
Jep, oli kai turha kuvitellakaan, että elämäni voisi muuttua yhtään sen vähemmän omituiseksi.
Helppohan se on neuvoa keskittymään normaaliin, arkipäiväiseen elämään kun jopa normaalissa, arkipäiväisessä elämässä, paikassa ja tilanteessa jossa kaikkein vähiten sitä odottaisi, voi törmätä vaikkapa Aleister Crowleyn akolyytin jälkikasvuun tai jotain muuta yhtä absurdia.

Miksi hitossa aina minä?!

Stephin mukaan "isot rattaat lähtevät pyörimään" lokakuun loppupuolella, mitä se sitten ikinä loppujen lopuksi tarkoittaakaan. En oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua, mutta kaipa se on positiivista, että lopultakin alkaa tapahtua jotain tämän iänikuisen odottelun sijaan.

Lisäksi huomasin hukanneeni hienon pronssisen viikinkilohikäärmesolkeni, kaiketi Taivaan Saarissa. Viimeinen selkeä muistikuvani sen näkemisestä kun on se, kun tarjosin sitä Sampalle lainaksi. Vituttaa aika rankasti jos se nyt on pysyvästi kateissa. Ja jos on, taitaa olla jokin kirous, että hukkaan viitansoljen jokaisessa TS:n osassa. Tai sitten joku vajaaälyinen idiootti kähvelsi ne molemmat.

Tuntuu myös, että siitä TS-nuotioillasta ei tule yhtään mitään.

Jep, tiedän olevani taas positiivisuuden perikuva. Mutta eipä mahda mitään.
darnaguen: (Default)
Huomenna alkavat ne psykologiset testit.
Ehkä -toivottavasti- lopulta selviää mikä päässäni oikein on vialla, miksi olen tällainen.
Oli mikä oli, haluan sen ulos itsestäni. Vaikka olenkin nyt jo paremmassa kontrollissa, tuntuu kuin olisin täynnä negatiivista energiaa. Se tuntuu raskaana painona rintakehässä ja kihelmöi sormenpäissä. "Meissä virtaa musta voima" sanotaan Ajattaran Manan Lapset -biisissä. Se kuvaa tätä olotilaa aika hyvin.
Kun vain tietäisi miten pääsisin ulos tästä oravanpyörästä... *huokaus*

Siihen Taivaan Saaret -nuotioiltaan olisi näillä näkymin pari viikkoa aikaa, mutta aina niin optimistisena luonteena pelkään, että siitäkään ei loppujen lopuksi tule mitään. Ja vaikka kaikki pääsisivätkin paikalle, ei tunnelma olisi sama, tietenkään. Äh.
darnaguen: (Default)
Moi. Taidan olla ihan pikkuisen humalassa.
Mikä on sinänsä aika säälittävää ottaen huomioon miten vähän join.

Ja tämän historiallisen tosiseikan kunniaksi ajattelin tehdä elämäni ensimmäisen känniääliöpostauksen LJ:hini. Onneksi en sentään tunne mitään suurempaa tarvetta avautua mistään aiheesta. Ja jos kaipa olisinkin jo avautunut Sampalle jos minusta olisi siltä tuntunut.
Kiitoksia seurasta ja siideristä, poika. Oli mukava ilta.

Ei minulla muuta.

Over and out.
darnaguen: (Default)
Tajusin juuri, että Mikachu taisi pari yötä sitten värvätä minut Korpimetsän Perkeleet 4c:n apu-PJ:ksi. Minä se en sitten ikinä näköjään opi.

Kaipaan myös taas metsään.
Tämä on tosi outoa, viimeksi aika tarkalleen vuosi sitten se usvainen järvi Nuuksiossa kummitteli mielessäni, ja nyt taas. En yhtään tiedä miksi. Oliko Trollwoodilla sittenkin loppujen lopuksi jopa enemmän merkitystä kun uskoimmekaan?
No jaa, se ei varmaan selviä muulla, kuin palaamalla paikalle. Jos silläkään.

Veera lähestulkoon luki ajatuksiani kun ehdotti Isosuolle lähtemistä. Pitäisi kyllä, pitkästä aikaa.
Vaikka ei se tietenkään täysin tule poistamaan sitä kaipuuta pois jonnekin suurille, humiseville salomaille, sellaisille, mistä Moonsorrow'n musiikki piirtää mieleen elävän kuvan.
Isosuo on vain pieni jäänne siitä, mitä joskus oli. Osa sitä, mihin myös ne metsät Liedossa kuuluvat, ja se, mitä Kuninkojasta on jäljellä. Joskus pitäisi tutkia ne kunnolla.

Mikähän kummallinen, levoton kaipaus mieleni on vallannut?
Pelkkää larpinjälkeismasennusta vaiko jotain muutakin?

Äh. Voisi varmaan perustaa ihan oman journalin näille hämärille kotimaankielisille avautumisilleni, friends only.
darnaguen: (Default)
Syksy alkaa oikeasti tuntua vähitellen (yes, I'm writing in Finnish. Suffer, you mortals, bwahaha!).
Puissa on yhä vihreät lehdet, eikä se muutenkaan vielä varsinaisesti näy, mutta sen tuntee, muustakin kuin tuulesta. Se ei minua haittaa, ei lainkaan. Rakastan tätä vuodenaikaa, ainakin silloin kun päivät eivät ole harmaita, vaan kirpeitä ja aurinkoisia.

Kävin pitkästä aikaa Cosmicissa. Istuin toisessa niistä pienistä pyöreistä pöydistä, join Indian Spice -teetä (jota takuulla ostan omaan kotiini sitten joskus kenties melko piankin) ja luin vanhaa Nemiä. Oli kyllä pikkuisen ulkopuolinen olo.

Minulla on myös oudon sosiaalinen ja seurankipeä olo. Tekisi mieli lähteä jonkun kanssa kaakaolle tai baariin tai tanssimaan tai jotain. Mutta tietysti se on niin, että kerrankin kun minä olisin sosiaalisella tuulella, muut haluavat syystä tai toisesta möllöttää omissa oloissaan. *huoh*
Se Taivaan Saaret -nuotioilta olisi myös hirveän kiva saada järjestettyä, mutta siitä huolimatta, että aika moni tuntuu asiasta innostuneelta, pelkään että se kaatuu johonkin käytännön vastoinkäymiseen, todennäköisimmin ajankohdan epäsopivuuteen kaikille. Figures.

Miksei sitä vaan voisi viettää koko loppuelämäänsä hilpeässä larppaajakommuunissa jossain korven keskellä? Hiiteen todellisuus, tylsät, ahdasmieliset ihmiset, tosi-tv ja byrokratia. Pimitontut ja ilmamerirosvot ainakin olisivat mielenkiintoisempia ongelmia.
Täytyy myös myöntää, että olen ehkä pikkuisen kateellinen Lehdenlaululle. Hän on rakastunut ja onnellinen kaikesta huolimatta. Minä en ole kumpaakaan. En varmaan edes osaisi olla.

Tragi kyllä yritti väittää minulle, että olen rakastunut. Hitot olen.
En itsekään kieltämättä tiedä, mistä siinä oikein on kyse, mutta rakkautta se ei ainakaan ole. Jos olisin vielä nuori ja naiivi (enkö sitten muka ole?), voisin ehkä pitää sitä jollain lailla romanttisena, mutta kolme viimeistä vuotta on opettanut minulle, että yhteyksiä on monenlaisia.
Hitto vie, en minä siihen Holopaiseenkaan ole rakastunut vaikka luenkin sitä kuin avointa kirjaa ja vaistoan sen mielialoja.
Tottakai se silti hämmentää minua, niinkuin tämäkin. Minua hämmentää aina kun jotain kummallista tapahtuu elämässäni enkä tiedä mistä on kyse. Ehkä siihen pitäisi vähitellen alkaa tottua, ja hyväksyä, että en tule saamaan niitä vastauksia ainakaan kovin pian.
Ja vaikka hän tuntisikin samalla tavalla kuin minä, tuskin hänkään osaisi vastata jos marssisin hänen luokseen kysymään mistä hitosta tässä hommassa oikein on kyse.
Eikä kaikkia asioita kuvaamaan kai edes ole sanoja. Tämä lienee yksi niistä.

Äh. Maailma on taas tarpeettoman monimutkainen paikka.
Tai ei se olisi elleivät ihmiset tekisi siitä sellaista...

No jaa. Ehkä menen vain nukkumaan ja sitten huomenna kadun mitä taas on tullut sepusteltua tänne.
darnaguen: (Default)
Kaipaan omalla kielelläni kirjoittamista.
Kun suomen kielellä voi kuitenkin ilmaista asioita niin eri tavalla kuin englanniksi. Tuolla brittien kielelläkin on tietysti puolensa, ja on toki myös paljon asioita joita voi ilmaista fiksusti vain englanniksi koska suomen kielessä ei niille ole vastinetta, mutta... Niin.
Ja suomeksi osaan edelleen ilmaista itseäni paremmin, teksti kuvastaa enemmän minua itseäni.

----------------------------------------------------------------------------------------------------

I'm sorry, my international friends. I just needed that, writing with my own language for a chance. It was a relieving feeling, actually.
Goddess, I'm tired... Should go to bed, I have a great book to read too. Hope I won't get addicted to books again, though they are the best drug I can think of. I just have to be careful and not get too lost in fictional worlds again.

Hmm... Una was right. This song is pretty great.
Though my love still belongs to Matkan Lopussa. <3
I still wonder if the Sorvali cousins are related to Tuomas somehow... If they are, that family is truly blessed with musical talent. *shakes her head*
Now I'm even more convinced that Henri Sorvali could compose great movie soundtracks if he wanted to. But of course I also hope he will keep on doing wonderful job with both Moonsorrow and Finntroll.

"Kaunis laiva kantaakseen saa miehen rauenneen,
laskua tuonpuoleiseen se vartoo rannalla.
Aseet, korut, rikkaudet matkamies saa mukaansa,
alla suuren rovion lipuu hautansa.
(Ja katso! Voiko toista niin ylvästä näkyä olla
kuin hiljaisten liekkien kurotus tähtiä kohti.)"
darnaguen: (Default)
Nyt tiedän, mikä latisti tuon keikan odotuksen minulta ja miksi itkin monta tuntia sen jälkeen.

Eihän maailma tähän kaadu, ja enteitä on ollut ilmassa jo pitkään.
Aika hurjaa kuitenkin. Eniten minua huolettaa mistä löytyy laulaja, joka yltää hänen tasolleen ja ennen kaikkea tulee olemaan saumattomasti osa bändiä. Ja se, miten hänet tullaan ottamaan vastaan.
En voi väittää, etteikö omakin asenteeni häntä, kuka hän lieneekin, kohtaan todennäköisesti tule olemaan (kärjistetysti) tyyliä: "Hypitkö, narttu, reviirille?" *hymähtää*

Tulkoon mitä tulee, minä pysyn silti heidän rinnallaan.
Tuomas, Marco, Emppu, Jukka. Te olette Nightwish.
In you I trust.

Tärisen ihan holtittomasti, mutta muuten olen aika tyyni.
Tosin, Marcelon murhaaminen kieltämättä vilahtelee mielessä.
Who's with me?
darnaguen: (Default)
Näin tänään ihmisiä ensimäistä kertaa varmaan viikkoon.

Kämppä oli tyhjä kun veli on isän luona ja äiti yövuorossa, siispä ajattelin, että tänne voisi tulla joku.
Ja tulikin sitten, Samppa ja Ella ilmaantuivat tänne Panimolla pelatun Kääpiölarpin jälkeen ja jäivät hengailemaan muutamaksi tunniksi.
Humalainen kaksikko Ville ja Mäksy löysivät myös tiensä tänne jossakin vaiheessa ja sitten katsottiin Azkabanin Vanki.
Loppujen lopuksi se meni siihen, että katsoin sitä kahdestaan Samuelin kanssa kun Ella nukkui sohvalla ja kännikaksikko oli lähtenyt kotiin Lietoon.

Mutta mukavaa oli silti.
Ja ei sitä kovin usein saa todistaa komeaa miestä makaamassa olohuoneensa lattialla puhumassa venäjää. :D

Siskoa vaivasi jokin. Voi kyllä olla, että tiedän mikä.
Toivon vain, että hän saa sen pian selvitettyä.

Mm, pitäisi varmaan mennä nukkumaan jos ajattelin herätä ajoissa sinne TEI:n älämölömusisointiryhmän ekaan kokoontumiseen. Jos kolmeksi itsensä saisi ylös.

Sitä ennen vielä vähän [livejournal.com profile] caladan_dd:n upeiden kuvien kuolausta.
Hitto, haluan oikeasti HBP:n käsiini jotta voin Potteroitua taas kunnolla.

Taidan muuten olla paranemaan päin. Yay.
darnaguen: (Default)
Se on ohi. Uskomatonta, se on ohi.
Halleluja, voin hengittää taas...

Peli itsessään oli jotain aivan muuta kuin odotimme, se nimittäin osoittautuikin huomattavasti enemmän toiminta- kuin tunnelmapohjaiseksi (vaikka tunnelmaakin takuulla riitti)ja siinä tapahtui yllättävänkin radikaaleja asioita (Tovahår... *snif*). Kaipa se kuitenkin onnistui ihan hyvin, sillä olemme saaneet hyvää palautetta. Esim. Jupe Rantalaisen TOP 5 -peleihin kuulemma pääsimme, pitäisikö tuota uskoa...
Hyvän pelin yleensä tekevät pääosin pelaajat, ja meillä olikin ihan loistava pelaajakaarti. Erityisen ylpeä olin keijuryhmästäni, jolla lensi off-game ennen pelin osaltamme viivästynyttä alkua ihan uskomatonta läppää (Yökastelija, Prinssi Avaruuslävistäjä ja Pyhä Märehtijä... Ja Tommin sukkahousut. *virne*), joten yhteishenki oli hyvä. Jengimme oli myös hienoissa propeissaan enimmäkseen upean näköistä (*haluaisi sanoa jotain, mutta sen sijaan virnistää pahankurisesti*) ja pelasikin hahmojaan hyvin, mitä nyt siltä kohellukselta ehti keskittyä henkilösiteisiin sun muuhun.

Luonto oli myös puolellamme, sillä sää oli kuin morsian. Kylmähkö tosin, mutta kaunis.
Toisin kuin tänään, taivas oli kirkas, ei satanut eikä edes tuullut pahemmin. Auringonlasku oli upea ja yöllä taivaalle nousi valtava, kirkas täysikuu joka valaisi kuuset hopeisiksi ja välkehti veden pinnassa.
Aamulla myös mennessämme rakentamaan keijuleiriä ylitsemme lensi raakkuva korppi. Hurjaa...

Mmh. Ehkä kirjoitan huomenna jotain tarkempaa raporttia, sitten kun osaan nukuttuani sisäistää asioita paremmin.

"Hän katsoi maan reunalta tähteä putoavaa.
Nyt kauniit kasvot neitosen peittää karu maa.
Jokaisen täytyy katsoa silmiin totuuden
Sillä aika ompi voittoisa, mut' tämä maa on ikuinen..."


Täydellistä.

(EDIT: Missä hiton vaiheessa sana 'hengittää' muuttui sanaksi 'jengittää', ja mitä moinen jengittäminen edes on? O_O No, nyt se on korjattu...)
darnaguen: (Default)
Pyöri taas tuossa kotiin kävellessäni mielessä kaikkea syvällistä ja muka-syvällistä josta olisin kovasti halunnut kirjoittaa tänne, mutta nyt kun yritän, se ei kuitenkaan onnistu.

Ainakin pohdin sitä, miksi aina kun olen tuon jengin kanssa jossain viettämässä aikaa päädyn jossakin vaiheessa iltaa angstailemaan ja/tai itkeskelemään. Se on aika perseestä, sillä haluaisin voida kontrolloida omia tunteitani edes jonkin verran enkä myöskään halua antaa itsestäni kuvaa huomionkipeänä draamakuningattarena tyyliin: "Katsokaa-nyt-kun-istun-täällä-nurkassa-tosi-angstisena-buhuu-mitäpä-minusta-taidan-mennä-kotiin-viiltelemään-ranteitani-juustohöylällä".
Argh.

Joskus olisi oikeasti vain helpompaa olla tuntematta mitään.
Sekin helpottaisi jos tuntisin vain ne omat tunteeni enkä muiden tunteita siihen lisäksi.
Kun ne omatkin ovat yleensä tarpeeksi sekavia...

Ja sitten ne ihmettelivät tänäänkin miksi eristäydyn neljän seinän sisälle enkä harrasta sosiaalista elämää.
Oh well. Ehkä olisi joskus ihan terveellistäkin puhua jonkun kanssa, ihan kasvokkain.
Esim. Valtsun kanssa jutteleminen oli tosi mukavaa tänään (tai siis eilen).
Asioiden hautominen oman päänsä sisällä ajaa lopulta vain hulluksi, eikä tännekään voi ihan kaikkea vuodattaa. Tai voisi kai, mutta sillä voisi olla seurauksia. Kai.
Äh.

Niin angstiselta ja huomionkipeältä etc. kuin se kuulostaakin, haluaisin nyt oikeasti vain käpertyä kokoon jonnekin pimeään, turvalliseen paikkaan ja itkeä. Ja nukahtaa. Ja unohtaa kaiken ja unohtua.
Eivätkä asiani edes loppujen lopuksi ole niin pahasti. Mikä taas aiheuttaa huonoa omaatuntoa.
Yeah... Siunattua Beltanea, lapset.
darnaguen: (Default)
Hmm, en olekaan taas pitkään aikaan kuunnellut tätä...

The Goo Goo Dolls - Iris

And I'd give up forever to touch you
'Cause I know that you feel me somehow.
You're the closest to heaven that I'll ever be,
And I don't wanna go home right now.

And all I can taste is this moment,
And all I can breathe is your life.
Well, sooner or later it's over,
I just don't wanna miss you tonight.

And I don't want the world to see me
'Cause I don't think that they'd understand.
When everything's made to be broken,
I just want you to know who I am.

And you can't fight the tears that ain't comin'
Or the moment of truth in your lies.
When everything feels like the movies,
Yeah, you bleed just to know you're alive.

And I don't want the world to see me
'Cause I don't think that they'd understand.
When everything's made to be broken,
I just want you to know who I am.

And I don't want the world to see me
'Cause I don't think that they'd understand.
When everything's made to be broken,
I just want you to know who I am.
I just want you to know who I am...


*sigh*

Minulla on hirveä vimma saada oma asunto.
Sellainen ihan oma pesä, oma reviiri. Ainakin jossain määrin.
Vietän nykyään kaiket päivät kaupungilla katsellen taloja ympärilläni ja miettien millaista niissä olisi asua, vaellellen ympäri Indiskaa haaveillen ja pohtien miten oman pikku luolani sisustaisin.

No, ehkä se tulee vielä tämän vuoden aikana toteutumaankin, sillä asiat taitavat lopultakin lähteä etenemään. Kävin tänään Tyvoimatoimistossa ja selvisi, että saatan saada piankin töitä, tai ainakin työharjoittelupaikan. Mikä merkitsee tulonlähdettä, yay.
Näin sivumennen sanottuna se Työkkärin virkailija oli aika suurella todennäköisyydellä homo.
Eikä se vappuhattu mitenkään vähentänyt tilanteen huvittavuutta. *virne*

Oh well. Huomenna on taas vappu.
Ja todennäköisesti tiedossa taas kykkimistä kallioilla muiden örvellystä katsellen.
No, ainahan voin palata tänne raportoimaan sarkastiseen sävyyn muiden edesottamuksista jos tulee tylsää.
darnaguen: (Default)
Ja vaihteeksi muutama testi:

Take the quiz: "Which vampire from the Vampire Chronicles By Anne Rice are you?"


Marius
You are Marius. Marius is a Child of the Millennia, or one of the few vampires who make it through more than a thousand years, and actually, Marius is over 2500 years old, having seen centuries of war, religion, plague, and disaster, and is somewhat disillusioned by it. He claims to have no religion, and was once a grand painter in Venice, before his happiness was destroyed by a Satanist Roman coven. Marius' sorrows are many, but he tries to find peace in a chaotic modern world. He is essentially the govenor of Those Who Must Be Kept until they are both eventually destroyed. Mon Amour, Marius, such pain!

Yay.

You are Gabrielle!
So how was the Amazon anyway? You are Gabrielle!
You hate being tied down in anyway to anything.
You love exploring. More power to ya, girl!


Which Anne Rice vampire are you most like?
brought to you by Quizilla

Ô_o

armand
You are - Armand!
You're misunderstood in many ways. Difficulties in
your past has influenced the guarded person
you've become. You only let the real you out to
those you trust. But when you do let your real
self be known you're a beautiful person. A
giving friend and close companion.


Which Anne Rice Vampire are you?
brought to you by Quizilla

...ja enemmän kuin hiukan hullu. Eeh...?
Tämä alkaa käydä mielenkiintoiseksi.
No, yhtä vastausta vaihtamalla olisin ollut Marius.

Marius
Marius de Romanus is your perfect companion. As an
ancient, Marius has seen the centuries go by.
He likes art and beauty and originates from
ancient Rome. He's intelligent and respectful
and often very affectionate.


Which Anne Rice vampire is your ideal companion? (With pictures)
brought to you by Quizilla

I think I see a pattern here...

No jaa, eiköhän tuo riitä. Olen siis Marius. Fine.
Luen muuten parhaillaan Pandoraa. Siinä on yksi mielenkiintoinen nainen.
Tämä kirja antaa hänelle lopultakin persoonallisuuden, sillä muissa kirjoissa hän on ollut vain se salaperäinen, hauraanoloinen kaunotar, jota Marius palvoo.
Oikeasti Pandora on älykäs, sarkastinen, itsepäinen ja peloton hahmo joka tekee mitä mieleen juolahtaa itseluottamusta uhkuen. Tai näin oli ainakin siihen asti kun hänestä tuli kuolematon, sitä edemmäs en ole vielä ehtinyt.

Oh well, pitää varmaan mennä syömään jotain etten pyörry taas...
darnaguen: (Default)
Eilinen oli jokseenkin absurdi päivä.

Heräsimme aamulla kuudelta Ellan luona proppautumaan Conklaavia varten.
Minusta leivottiin banshee, Ellasta hullu skottilainen puolilohikäärme-palkkasoturi, Veerasta transylvanialainen vampyyrityttö, joka on kasvatettu brittiläiseksi herrasmieheksi ja Valtsusta umpihullu Vempire-hahmonsa Apostata.
Herätimme hieman huomiota bussissa ja kaupungilla. :P

Conissa sitten opettelimme pelaamaan Muchkinia (Munchkin Bites rokkaa! \,,/), bongailimme tuttuja ja yritimme näyttää vakuuttavilta.
Kaipa onnistuimmekin siinä, sillä ensin meidän luoksemme etsiytyi Alter Egon toimittaja joka halusi meistä kuvan seuran julkaisuun, ja vähän ajan päästä eksyneen näköinen nainen Turun Sanomista tuli kuvaajan kanssa luoksemme, katseli hetken touhujamme ja pyysi haastattelua ja lupaa kuvata. Toki ne heille myönsimme ja siispä pääsimme tämän päivän lehteen. Artikkeli.

Illemmalla tunnelma kuitenkin alkoi latistua. Ihmiset murjottivat ja kiukuttelivat ja aloin itekin tuntea oloni hieman tukalaksi siinä maskissa ja puvussa.
Vaihdoin siis vaatteet, pesin naamani ja aloin suunnitella kotiinlähtöä kun huomasin Tommin soittaneen.
Se oli sen verran harvinainen tapaus, että soitin hänelle takaisin saadakseni tietää syyn.
Sen seurauksena huomasin olevani yhdentoista aikaan illalla bussissa matkalla Kaarinaan.

Mitään eeppisiä välienselvittelyjä ei meillä tällä kertaa ollut vaan oikeastaan absurdimpaa oli se, että istuimme vain sohvalla Tommin huoneessa, joimme teetä ja katsoimme absurdia (kyllä, se on päivän sana) sotaelokuvaa. Ilmestyskirja. Nyt, anyone?
Sanoja ei oikeastaan tarvittu, ehkä ihan hyvä niin. Niiden aika voi olla myöhemmin.
Olen ihan tyytyväinen, että asiat menivät näin.

Ihmissuhteet voivat kyllä joskus olla todella omituisia.
darnaguen: (Default)


Your Inner European is Irish!









Sprited and boisterous!

You drink everyone under the table.




Aye! \,,/

Ja tietysti:



Your Irish Name Is...








Niamh Hennessy





xD

Eilen oli taas yksi niistä päivistä kun mikään ei suju.
Ensin vauhkoilin ympäri kämppää hermostuneena yrittäen lukea kokeisiin ja odottelin, että Merlystä kuuluisi jotain kun meidän piti mennä yhdessä Työkkäriin.
Kävikin sitten ilmi, että hän ei päässytkään lähtemään. No, ei siinä mitään, sainpa aikaa lukea siinä rappusilla lämpimässä kevätauringossa.
Mutta kun lopulta pääsin koululle puolipaniikinomaisessa tilassa, havaitsinkin kokeen olleen jo edellisenä päivänä.
Vitutti.

Tänään pitäisi sitten mennä neuvottelemaan sen opettajan kanssa mahdollisuuksista. *huoh*

No jaa, sain sentään eilen odottamani Nightwish-repun. Yay.
Nyt syömään aamiaista.
darnaguen: (Default)
Minulla on uusi fanfic-idea.
Pitäisi vain jaksaa paneutua siihen.

Taustamateriaaleiksi tarvitsisin ainakin End of Innocencen, Monkey Island -pelejä ja/tai Pirates of the Caribbeanin, jonkin verran tietoa 1700-luvun merenkulusta sekä [livejournal.com profile] casanovasin ja [livejournal.com profile] neverwandererin.

Joko keksitte, mistä on kyse? *hykertelee*

Ah, kohta pitää varmaan alkaa laittautua sen näköiseksi että voi lähteä ihmisten ilmoille, pj-kokous kun pitäisi kaiketi pitää Taivaan Saarten tiimoilta. Mikä on tietysti edistystä.

Ja jostain kumman syystä minulla on outo halu päästä meren rannalle, nähdä meri.
Merkillistä...

Profile

darnaguen: (Default)
darnaguen

November 2013

S M T W T F S
     12
345678 9
10111213141516
17181920212223
24252627282930

Syndicate

RSS Atom

Most Popular Tags

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Page generated 22 July 2017 08:56
Powered by Dreamwidth Studios