Ajattelin tässä juuri, että ehkä se on jo vahvuutta, että tunnistaa oman vastuunsa ja voimansa. Ehkä jokainen vain välillä menettää uskon itseensä. En tiedä. En todellakaan tiedä.

Mutta asiasta toiseen: uneksin pari yötä sitten valkeasta sudesta, joka tuli luokseni, enkä edes pelännyt. En ole koskaan pitänyt itseäni yhtälailla sudenlapsena, kuin mitä sinä olet, mutta ehkä minullakin on sitten oma varjohukkani, tai sitten vain se minkä kirjoitin tarinaani (jossa toinen päähenkilöistä kohtaa unessaan valkean suden) on alkanut käymään jollain tapaa toteen omassa elämässänikin. Melkoisen käsittämätöntä, mutta normaalia. ;)