![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
Hail the Oceanborn.
10 January 2005 12:32Dammit, isoveli vapautui lopullisesti intistä (saaden aliluutnantin arvon, reserviupseeri jo neljännessä sukupolvessa, by the way) joten koneenkäyttöni tulee tästä lähin olemaan huomattavasti vähäisempää.
Nytkin pitäisi kirjoittaa niitä pirun hahmoja, kun on kerran siihen tilaisuus, mutta ei saa aikaiseksi mitään.
Perkele. *läimäyttää itseään ohimoon*
Niin, se keikka...
Joulupäivän iltana lähdin Ellan luo varmistaakseni että herään seuraavana päivänä ajoissa.
Perillä kuitenkin tajusin varustautuneeni aivan liian kevyesti kolmen päivän Hesan-reissuun ja päätimme käydä aamulla vielä meillä hakemassa lisää tavaraa.
Nukkumaan menimme jossakin vaiheessa yötä, mutta minä en tietenkään saanut unta lainkaan vaan makasin vain koko yön hereillä levottomana.
Aamulla sitten lähdimme taapertamaan meille päin jahka olin saanut Ellan kiskottua ylös sängystä ja olimme laittautuneet keikkakuntoon. Meillä juoksin perinteisesti hermostuneena ympäri kämppää yrittäen siinä sivussa pakata.
Kävely linja-autoasemalle oli oikeastaan varsin mukava talvipäivän auringossa, ja perillä nuokuimme odotellessamme kyytiä saapuvaksi. Joku vanha juoppo häiriköi meitä välillä, mutta selvisimme siitäkin vailla kummempia traumoja. Matkalla nuokuttiin vähän lisää sekä kuunneltiin Charonia ja Nightwishia.
Hymyilin itsekseni katsellessani hiljalleen taivaalle kohoavaa täyttäkuuta.
Helsinkiin päästyämme emme sitten ehtineet käydä syömässä vaan ajoimme suoraan Jäähallille. Mietin siinä sitten kauhulla pari tuntia pakkasessa jonottaessamme mahtaisinko pysyä tajuissani edes lämppärien ajan. Pari tuttua NW-lautalaistakin tuli siinä bongailtua, mm. Darkpurple, Helmiäinen/Tallukka, Moriel, Riina-The-Heavy, Kuukivi ja Rissy.
Vaikka juuri meidän jonomme jumiutuikin paikoilleen liki viideksi minuutiksi ja narikkaankin piti jonottaa, pääsimme silti änkeytymään melkein eturiviin lavan vasemmalle puolen, juuri siihen missä Tuomaksella on yleisesti tapana soittaa. *kiero virne*
After Forever menetteli; Floor oli upea ja lauloi vähintään yhtä upeasti -varsinkin vetäessään sitä Puccinin klassista biisiä- eikä musiikissakaan sinänsä ollut mitään valittamista. Voisi itse asiassa perehtyä siihen paremminkin.
Ruisrockissa Nightwishin odotteluani häiritsivät ne rasittavat teiniX-pimut, tällä kertaa joku ökeltävä humalikko, joka oli vaarassa kaatua minun ja Ellan päälle. Onneksi se sitten kai raahattiin jonnekin pois.
Kotipelto taas ei jaksanut innostaa oikeastaan yhtään. Kiekuvaa jumppaohjaajaa (kuten joku osuvasti laudalla häntä kuvasi xD) muistuttavaa tyyppiä, joka toi mieleen Empun lievästi machon isoveljen, ei oikein jaksanut katsella ja kuunnella liki tuntia. Siispä istuskelinkin suurimman osan hänen setistään lattialla.
Tuli tosin otettua pieni tuijotuskilpailu hänen kanssaan, just for the heck of it. :P
Viimeisenä soitettu Black Diamond oli kylläkin hyvä veto, sillä se sai yleisöön eloa ja adrenaliinin virtaamaan sen verran, että jaksoin nousta lattialta odottelemaan innokkaasti Nightwishia.
Ja totta tosiaan, siinä vaiheessa kun radiosta tuutannut Rammsteinin Du Hast vaimenee ja valot sammuvat, olen jo aivan täpinöissäni, ja kun siniset valot syttyvät, savu leviää lavalle ja intromusa lähtee käyntiin on väsymykseni tipotiessään. *virne*
Yksi toisensa jälkeen pojat ilmaantuivat lavalle savun keskeltä, ja Tuomaksen asteltua Korgiensa taakse oli kuin olisin saanut sähköiskun ja menin miltei hysteeriseen tilaan. Se oli melko pelottavaa ja ihmettelin sitä itsekin. *vino hymy*
Dark Chest Of Wonders oli perinteisesti eka biisi, jota yhtä perinteisesti seurasi Planet Hell. Sitten tulivat Deep Silent Complete(<3) sekä Phantom Of The Opera, eikä Tarja taaskaan pettänyt vaan veti sen lopun kuten biisin alkuperäisversiossa, jopa kuumeisena. *silent respect*
Minä ja sisko hevasimme innolla mukana koko ajan, mitä ei voi kyllä parhaalla tahdollakaan sanoa useimmista ympärillämme olleista. Ella myös huuteli Marcon spiikkeihin kaikenmaailman hupaisia välihuomautuksia. :D
Kenties siksi saimmekin niinkin paljon huomiota osaksemme bändiltä.
Tuomas nimittäin näköjään päätti, että niistä kaikista viidestätuhannesta ihmisestä paikalla juuri minä olin hyvä kohde hypnoottiselle tuijotukselle ja susimaiselle virnuilulle... *värähtää*
No, ei se mitään, minä en hänelle aikonut hävitä vaan annoin takaisin samalla mitalla, muah.
Ja samalla todistin sen, mitä olen joskus aiemmin pohtinut: Kyllä, pystyn katsomaan häntä silmiin samalla luontevuudella kuin esim. Mikaa joskus ennen. Tai no niin... *shrug*
Muutenkin herra Holopainen varasti aika tehokkaasti huomioni itselleen, oli nimittäin yksinkertaisesti miltei mahdotonta kiskoa silmänsä irti hänestä. *hymyilee lammasmaisesti ja punastuu hieman* Mutta en vain voinut sille mitään, siinä vain oli jotain... niin, en edes oikein tiedä mitä se oli. *hämillään* Oh well...
Hämmentävän tuijotuksen lisäksi hän kopioi kumarrustyylini (itämaiseen tyyliin kämmenet vastakkain kasvojen edessä). En sitten tiedä kumarsiko hän minulle vaiko kenelle, mutta joka tapauksessa hän teki sen samalla tavalla kuin minä olin tehnyt jo muutamaan otteeseen. Ilmeeni näytti aika lailla tältä: O_O. *hymähtää*
Jos kamera olisi toiminut toivotulla tavalla olisimme myös saaneet muutaman varsin hupaisan kuvan herrasta, hän nimittäin veti naamalleen hassuja ilmeitä huomattuaan Ellan tähtäilevän häntä kameran kanssa.
Mutta jotta ei tulisi jauhettua pelkästä Tuomaksesta, sanottakoon että oli jälleen ilo nähdä bändillä olevan hyvä meininki lavalla. :)
Melkein heti keikan alussa Marco loikki luovuttamaan Tuomakselle tupakkansa ja Teroakin hän pääsi nakittamaan (hmm, en ole vielä päässyt selvyyteen onko tuo pullo Nightwish-olutta vai päärynäsiideriä. :D). Tero-parka taisi olla joko krapulassa tai sitten liian selvä, sen verran vaisun oloinen hän oli. *virne* Ja Empun hypeltyä Tuomaksen vierelle Tuomas laittoi anteliaisuuden kiertoon ja juotti kitarasankarille huikan viinipullostaan.
Marcon ja Empun meininki nyt tiedetään, eivätkä he pettäneet taaskaan. Mutta vaikka yleisön mielestä Marcon jutut joulukuusista ja kirveistä olivatkin ehkä hauskoja, Tuomas ei selvästikään ollut samaa mieltä ja käski stand-up -koomikoksi ryhtynyttä basistiansa rajoittaa hieman. *virne*
Myös visuaaliseen puoleen oli selvästikin panostettu, joten Markku, Tommi ja kumppanit todella ansaitsivat saamansa aplodit. Pyrot ja pommit ja sade-efektit
olivat oikein hienoja, ja kenties myös Enkeli-Tarjaa voisi jo itsessään kutsua visuaaliseksi efektiksi. :D
Mutta tärkeintähän oli tosiaan musiikki, ja se uskomaton tunne, kun tiesi musiikin luojien soittavan sitä lavalla vain metrien päässä sinusta. Vaikka toki olisinkin toivonut monipuolisempaa settilistaa, sen lievä tylsyys annettakoon anteeksi. Vaikka Ruisrockissa vetivätkin Stargazersin, tällä kertaa kuultiin sentään Ghost Love Score. :/
Kyllä tämä menee Ruisrockin kanssa tasoihin, en voi kumpaakaan paremmaksi tai huonommaksi nimetä.
Vaikka Ruissilla onkin tietysti oma nostalagia-arvonsa ekana Nightwish-keikkanani.
Settilista kokonaisuudessaan:
Dark Chest Of Wonders
Planet Hell
Deep Silent Complete
The Phantom Of The Opera
The Kinslayer
Sleeping Sun
- Symphony of Destruction -
Bless the Child
Wishmaster
Ever Dream
Dead Boy's Poem
Slaying The Dreamer
Nemo
----------------------------
Ghost Love Score
Walking in the Air
Wish I Had An Angel
Mutta nyt loppuu aika kesken, taruilen myöhemmin lisää jos sille päälle satun.
Ja mainittakoon vielä varmuuden vuoksi, että kuvat eivät ole minun ottamiani vaan kalastin ne Nightwish-foorumin keikkakeskustelusta. Siellä lisää kuvalinkkejä ja jauhantaa keikasta.
Nytkin pitäisi kirjoittaa niitä pirun hahmoja, kun on kerran siihen tilaisuus, mutta ei saa aikaiseksi mitään.
Perkele. *läimäyttää itseään ohimoon*
Niin, se keikka...
Joulupäivän iltana lähdin Ellan luo varmistaakseni että herään seuraavana päivänä ajoissa.
Perillä kuitenkin tajusin varustautuneeni aivan liian kevyesti kolmen päivän Hesan-reissuun ja päätimme käydä aamulla vielä meillä hakemassa lisää tavaraa.
Nukkumaan menimme jossakin vaiheessa yötä, mutta minä en tietenkään saanut unta lainkaan vaan makasin vain koko yön hereillä levottomana.
Aamulla sitten lähdimme taapertamaan meille päin jahka olin saanut Ellan kiskottua ylös sängystä ja olimme laittautuneet keikkakuntoon. Meillä juoksin perinteisesti hermostuneena ympäri kämppää yrittäen siinä sivussa pakata.
Kävely linja-autoasemalle oli oikeastaan varsin mukava talvipäivän auringossa, ja perillä nuokuimme odotellessamme kyytiä saapuvaksi. Joku vanha juoppo häiriköi meitä välillä, mutta selvisimme siitäkin vailla kummempia traumoja. Matkalla nuokuttiin vähän lisää sekä kuunneltiin Charonia ja Nightwishia.
Hymyilin itsekseni katsellessani hiljalleen taivaalle kohoavaa täyttäkuuta.
Helsinkiin päästyämme emme sitten ehtineet käydä syömässä vaan ajoimme suoraan Jäähallille. Mietin siinä sitten kauhulla pari tuntia pakkasessa jonottaessamme mahtaisinko pysyä tajuissani edes lämppärien ajan. Pari tuttua NW-lautalaistakin tuli siinä bongailtua, mm. Darkpurple, Helmiäinen/Tallukka, Moriel, Riina-The-Heavy, Kuukivi ja Rissy.
Vaikka juuri meidän jonomme jumiutuikin paikoilleen liki viideksi minuutiksi ja narikkaankin piti jonottaa, pääsimme silti änkeytymään melkein eturiviin lavan vasemmalle puolen, juuri siihen missä Tuomaksella on yleisesti tapana soittaa. *kiero virne*
After Forever menetteli; Floor oli upea ja lauloi vähintään yhtä upeasti -varsinkin vetäessään sitä Puccinin klassista biisiä- eikä musiikissakaan sinänsä ollut mitään valittamista. Voisi itse asiassa perehtyä siihen paremminkin.
Ruisrockissa Nightwishin odotteluani häiritsivät ne rasittavat teiniX-pimut, tällä kertaa joku ökeltävä humalikko, joka oli vaarassa kaatua minun ja Ellan päälle. Onneksi se sitten kai raahattiin jonnekin pois.
Kotipelto taas ei jaksanut innostaa oikeastaan yhtään. Kiekuvaa jumppaohjaajaa (kuten joku osuvasti laudalla häntä kuvasi xD) muistuttavaa tyyppiä, joka toi mieleen Empun lievästi machon isoveljen, ei oikein jaksanut katsella ja kuunnella liki tuntia. Siispä istuskelinkin suurimman osan hänen setistään lattialla.
Tuli tosin otettua pieni tuijotuskilpailu hänen kanssaan, just for the heck of it. :P
Viimeisenä soitettu Black Diamond oli kylläkin hyvä veto, sillä se sai yleisöön eloa ja adrenaliinin virtaamaan sen verran, että jaksoin nousta lattialta odottelemaan innokkaasti Nightwishia.
Ja totta tosiaan, siinä vaiheessa kun radiosta tuutannut Rammsteinin Du Hast vaimenee ja valot sammuvat, olen jo aivan täpinöissäni, ja kun siniset valot syttyvät, savu leviää lavalle ja intromusa lähtee käyntiin on väsymykseni tipotiessään. *virne*
Yksi toisensa jälkeen pojat ilmaantuivat lavalle savun keskeltä, ja Tuomaksen asteltua Korgiensa taakse oli kuin olisin saanut sähköiskun ja menin miltei hysteeriseen tilaan. Se oli melko pelottavaa ja ihmettelin sitä itsekin. *vino hymy*
Dark Chest Of Wonders oli perinteisesti eka biisi, jota yhtä perinteisesti seurasi Planet Hell. Sitten tulivat Deep Silent Complete(<3) sekä Phantom Of The Opera, eikä Tarja taaskaan pettänyt vaan veti sen lopun kuten biisin alkuperäisversiossa, jopa kuumeisena. *silent respect*
Minä ja sisko hevasimme innolla mukana koko ajan, mitä ei voi kyllä parhaalla tahdollakaan sanoa useimmista ympärillämme olleista. Ella myös huuteli Marcon spiikkeihin kaikenmaailman hupaisia välihuomautuksia. :D
Kenties siksi saimmekin niinkin paljon huomiota osaksemme bändiltä.
Tuomas nimittäin näköjään päätti, että niistä kaikista viidestätuhannesta ihmisestä paikalla juuri minä olin hyvä kohde hypnoottiselle tuijotukselle ja susimaiselle virnuilulle... *värähtää*
No, ei se mitään, minä en hänelle aikonut hävitä vaan annoin takaisin samalla mitalla, muah.
Ja samalla todistin sen, mitä olen joskus aiemmin pohtinut: Kyllä, pystyn katsomaan häntä silmiin samalla luontevuudella kuin esim. Mikaa joskus ennen. Tai no niin... *shrug*
Muutenkin herra Holopainen varasti aika tehokkaasti huomioni itselleen, oli nimittäin yksinkertaisesti miltei mahdotonta kiskoa silmänsä irti hänestä. *hymyilee lammasmaisesti ja punastuu hieman* Mutta en vain voinut sille mitään, siinä vain oli jotain... niin, en edes oikein tiedä mitä se oli. *hämillään* Oh well...
Hämmentävän tuijotuksen lisäksi hän kopioi kumarrustyylini (itämaiseen tyyliin kämmenet vastakkain kasvojen edessä). En sitten tiedä kumarsiko hän minulle vaiko kenelle, mutta joka tapauksessa hän teki sen samalla tavalla kuin minä olin tehnyt jo muutamaan otteeseen. Ilmeeni näytti aika lailla tältä: O_O. *hymähtää*
Jos kamera olisi toiminut toivotulla tavalla olisimme myös saaneet muutaman varsin hupaisan kuvan herrasta, hän nimittäin veti naamalleen hassuja ilmeitä huomattuaan Ellan tähtäilevän häntä kameran kanssa.
Mutta jotta ei tulisi jauhettua pelkästä Tuomaksesta, sanottakoon että oli jälleen ilo nähdä bändillä olevan hyvä meininki lavalla. :)
Melkein heti keikan alussa Marco loikki luovuttamaan Tuomakselle tupakkansa ja Teroakin hän pääsi nakittamaan (hmm, en ole vielä päässyt selvyyteen onko tuo pullo Nightwish-olutta vai päärynäsiideriä. :D). Tero-parka taisi olla joko krapulassa tai sitten liian selvä, sen verran vaisun oloinen hän oli. *virne* Ja Empun hypeltyä Tuomaksen vierelle Tuomas laittoi anteliaisuuden kiertoon ja juotti kitarasankarille huikan viinipullostaan.
Marcon ja Empun meininki nyt tiedetään, eivätkä he pettäneet taaskaan. Mutta vaikka yleisön mielestä Marcon jutut joulukuusista ja kirveistä olivatkin ehkä hauskoja, Tuomas ei selvästikään ollut samaa mieltä ja käski stand-up -koomikoksi ryhtynyttä basistiansa rajoittaa hieman. *virne*
Myös visuaaliseen puoleen oli selvästikin panostettu, joten Markku, Tommi ja kumppanit todella ansaitsivat saamansa aplodit. Pyrot ja pommit ja sade-efektit
olivat oikein hienoja, ja kenties myös Enkeli-Tarjaa voisi jo itsessään kutsua visuaaliseksi efektiksi. :D
Mutta tärkeintähän oli tosiaan musiikki, ja se uskomaton tunne, kun tiesi musiikin luojien soittavan sitä lavalla vain metrien päässä sinusta. Vaikka toki olisinkin toivonut monipuolisempaa settilistaa, sen lievä tylsyys annettakoon anteeksi. Vaikka Ruisrockissa vetivätkin Stargazersin, tällä kertaa kuultiin sentään Ghost Love Score. :/
Kyllä tämä menee Ruisrockin kanssa tasoihin, en voi kumpaakaan paremmaksi tai huonommaksi nimetä.
Vaikka Ruissilla onkin tietysti oma nostalagia-arvonsa ekana Nightwish-keikkanani.
Settilista kokonaisuudessaan:
Dark Chest Of Wonders
Planet Hell
Deep Silent Complete
The Phantom Of The Opera
The Kinslayer
Sleeping Sun
- Symphony of Destruction -
Bless the Child
Wishmaster
Ever Dream
Dead Boy's Poem
Slaying The Dreamer
Nemo
----------------------------
Ghost Love Score
Walking in the Air
Wish I Had An Angel
Mutta nyt loppuu aika kesken, taruilen myöhemmin lisää jos sille päälle satun.
Ja mainittakoon vielä varmuuden vuoksi, että kuvat eivät ole minun ottamiani vaan kalastin ne Nightwish-foorumin keikkakeskustelusta. Siellä lisää kuvalinkkejä ja jauhantaa keikasta.
