Towards The End

Minun piti tänä yönä mennä aikaisin nukkumaan.
Huomenna on koulua, pitää ilmoittautua kursseille.
Etiikkaa, englantia, historiaa.

Mutta tähän se menee aina. Jumahdan koneelle tekemään ei-mitään.
Tänäkään yönä en ole saanut mitään kehittävää aikaiseksi.
Eikun olenpas, olen saanut ladattua suurimman osan biiseistä sille Ellan kokoelmalevylle.
Yay me.

Jostain syystä olen myös jotenkin levoton.
Tai ruumiini on. Kädet tärisevät ja veri kihisee suonissa.
Eikä tälle pitäisi tällä kertaa olla mitään syytä.

Viime yönä (tai oikeastaan aamulla) aloin itkeä ilman mitään järkevää syytä.
Tosin Sometimes You Can't Make It On Your Ownilla ja angstisilla Remus/Tonks -ficeillä oli varmaankin osuutensa asiassa.
Aamukuudelta istuin kokoon käpertyneenä sängylläni ja vain itkin.

The turn against
The world we know
Now our destiny
Will be decided

We have to send our brothers in arms
With pain in our heart
We watched them go
Will they return?

Truth is we had no choice
We'll try to shield those we can

No better world
Let this end
Mothers cry
Our boys die

But we'll stand
'Till the end...

Tuo saa aina pienen vinon hymyn nousemaan huulille.
Ei silti, että ajattelisin asiaa enää paljoakaan.
Typerää. Mutta olkoon.

Nyt nukkumaan.