Somewhere there my fate revealed...

Juttelin tänään taas kerran äidin kanssa tulevaisuudestani.
Se on minulle niin hämärä, näen pelkkää sumua kun yritän nähdä missä olen vuodenkin päästä.
Vaikka se ennustus pyöriikin mielessäni liikaakin. En saisi antaa sen vaikuttaa päätöksiini, tai ylipäätään ajatuksiini niin paljon.
Olen miettinyt mitä haluaisin tehdä työkseni. Folkloristiikka on unelma, mutta kovin utopistinen sellainen.
Kun sitä alkaa vakavissaan ajatella, kannattaako minun oikeasti mennä lukemattomaksi määräksi vuosia yliopistoon pänttäämään aihetta, joka on minulle rakas, mutta joka ei koskaan tule elättämään minua?

Esitin puoliksi harkitun ajatuksen jonkinlaisesta rokkitoimittajan työstä, ja äiti innostui.
Journalismi... Niin, sattuneesta syystä se on ollut minulle jonkinlainen kirosana viime aikoina.
Ja olisinko minä yhtään sen parempi? Tai pärjäisinkö minä edes sillä alalla...
Ja olisiko minusta lähtemään rokkielämään, savuisiin kapakoihin ja viinanhuuruisille backstageille? Siis sikäli kun ikinä pääsisin sinne asti... *huokaus*

Voisihan sitä kysyä vaikka Suen toimituksesta kaipaisivatko ne avustajaa sinne työharjoitteluun.
Ainakin saisin hiukan näyttöä siitä, millaista se rokkitoimittajan duuni loppujen lopuksi on ennen kuin teen päätöstä lähteä opiskelemaan alaa. Onko se sittenkin Oriveden Opisto joka minua kutsuu vai onko kohtaloni jossain muualla?
Bleh, saisi nyt tämän lukionkin pois alta.

Huomenna pitää oikeastitodella repäistä itsensä irti näistä todellisuuspakoisista maailmoista joihin olen taas ajautunut ja alkaa hoitaa asioita.

Asiasta kukkaruukkuun, suurkiitos audrah:lle Anúnan suosittelemisesta!
Aivan upeaa musiikkia. Tätä Blackthorniakin olen nyt kuunnellut repeatilla varmaan puoli tuntia.