![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
darnaguen(Entry in Finnish, sorry folks. :p)
Ropeconista kotiutuminen on aina yhtä hämmentävä kokemus, paluu arkitodellisuuteen.
Yritän tässä parhaillani järjestellä ajatuksiani johonkin selkeään muotoon miettien samalla mistä sitä kannattaa puhua ja mistä ei (tervetuloa darnaonkryptinen.comiin!).
Yleisesti ottaen oli ihan mukava coni.
Perinteisiä koko vuorokauden syömättä valvomisia, öisiä urheilukentällä juoksenteluja ja pornopolkan tanssimisia ei tänä vuonna tullut harrastettua, eikä juuri tälläytymistäkään (eeppisin asusteeni taisi olla 30-luku -henkinen olkihattuni), mutta toisaalta taas mm. pelasin keskellä yötä Aliasta tuikituntemattomien kanssa, pistin Ellan kanssa oman kahden hengen diskon pystyyn larp-tiskin luo, nauroin katketakseni melko ruokapöytään sopimattomille ja vähintäänkin levottomille keskusteluille ravintolan nurkkapöydässä. Ja harastin öisiä keskusteluja eeppisistä aiheista.
Alunperinhän minun ei olisi edes ollut tarkoitus lähteä, enimmäksen varattomuuden vuoksi. Viime lauantaina kuitenkin sattui kadulla vastaan kävelemään Perttu, joka ilmoitti, että ellen muuten tule 'Coniin, hän maksaa matkani. Varmemmaksi vakuudeksi hän vielä ilmoitti aikovansa cosplayata Doctor Who:ta. Siinä vaiheessa nostin kädet pystyyn ja annoin periksi. Yleensä Kohtalo (tai miksi sitä sitten haluaakin nimittää) nimittäin tökkii minua tuolla tavoin kylkeen syystä.
Olen ihan tyytyväinen, että päätin lähteä. Mitään maailmoja mullistavaa nyt ei tapahtunut, mutta pari keskustelua oli kai ihan hyvä käydä (vaikken yhä vieläkään olekaan varsinaisesti riemuissani siitä, että ne ylipäätään piti käydä. Mutta lienee turha toivoa, että jos sulkee silmät ja yrittää uskotella itselleen, että sitä ei ole olemassa, se menee pois).
Ja on tietty aina mukava nähdä uusia ja vanhoja tuttuja, vaikka olikin välillä aika ulkopuolinen olo kun olen viime aikoina pudonnut aika tehokkaasti larppiympyröistä. Mutta onneksi minulla oli Tommi (siis se toinen Tommi :D) seurana aina kun Ella & co. viipottivat jonnekin omille teilleen, ja vietinkin sitten osapuilleen 90% conista hänen kanssaan, mikä oli mukavaa. :) Hassu maailma.
Seuraavaksi pitääkin alkaa keskittyä muuttoon ja sen erinäisiin järjestelyihin. Gah.
Saapa nähdä mihin tässä taas ollaan menossa.
Ropeconista kotiutuminen on aina yhtä hämmentävä kokemus, paluu arkitodellisuuteen.
Yritän tässä parhaillani järjestellä ajatuksiani johonkin selkeään muotoon miettien samalla mistä sitä kannattaa puhua ja mistä ei (tervetuloa darnaonkryptinen.comiin!).
Yleisesti ottaen oli ihan mukava coni.
Perinteisiä koko vuorokauden syömättä valvomisia, öisiä urheilukentällä juoksenteluja ja pornopolkan tanssimisia ei tänä vuonna tullut harrastettua, eikä juuri tälläytymistäkään (eeppisin asusteeni taisi olla 30-luku -henkinen olkihattuni), mutta toisaalta taas mm. pelasin keskellä yötä Aliasta tuikituntemattomien kanssa, pistin Ellan kanssa oman kahden hengen diskon pystyyn larp-tiskin luo, nauroin katketakseni melko ruokapöytään sopimattomille ja vähintäänkin levottomille keskusteluille ravintolan nurkkapöydässä. Ja harastin öisiä keskusteluja eeppisistä aiheista.
Alunperinhän minun ei olisi edes ollut tarkoitus lähteä, enimmäksen varattomuuden vuoksi. Viime lauantaina kuitenkin sattui kadulla vastaan kävelemään Perttu, joka ilmoitti, että ellen muuten tule 'Coniin, hän maksaa matkani. Varmemmaksi vakuudeksi hän vielä ilmoitti aikovansa cosplayata Doctor Who:ta. Siinä vaiheessa nostin kädet pystyyn ja annoin periksi. Yleensä Kohtalo (tai miksi sitä sitten haluaakin nimittää) nimittäin tökkii minua tuolla tavoin kylkeen syystä.
Olen ihan tyytyväinen, että päätin lähteä. Mitään maailmoja mullistavaa nyt ei tapahtunut, mutta pari keskustelua oli kai ihan hyvä käydä (vaikken yhä vieläkään olekaan varsinaisesti riemuissani siitä, että ne ylipäätään piti käydä. Mutta lienee turha toivoa, että jos sulkee silmät ja yrittää uskotella itselleen, että sitä ei ole olemassa, se menee pois).
Ja on tietty aina mukava nähdä uusia ja vanhoja tuttuja, vaikka olikin välillä aika ulkopuolinen olo kun olen viime aikoina pudonnut aika tehokkaasti larppiympyröistä. Mutta onneksi minulla oli Tommi (siis se toinen Tommi :D) seurana aina kun Ella & co. viipottivat jonnekin omille teilleen, ja vietinkin sitten osapuilleen 90% conista hänen kanssaan, mikä oli mukavaa. :) Hassu maailma.
Seuraavaksi pitääkin alkaa keskittyä muuttoon ja sen erinäisiin järjestelyihin. Gah.
Saapa nähdä mihin tässä taas ollaan menossa.
