Minun pitäisi oikeastitodella nukkua.
Osaisin ainakin suhtautua asioihin järkevämmin. *hieroo silmiään*
Vaikka nyt olenkin niin koomaisessa tilassa, että varmaan vaan tuijottaisin eteeni tyhmänä vaikka lauma vaaleanpunaisia pupuja alkaisi tanssia ripaskaa näppikselläni.
Enkä kyllä periaatteessa edes ihmettelisi vaikka niin tapahtuisikin, sen verran kummallista elämäni osaa välillä olla...
Mmh, hassua. Tässä viime päivinä mieleeni on välähdellyt vähän väliä ihan yhtäkkisiä muistikuvia metsistä jotka olen joskus nähnyt tai joissa olen kulkenut. Jopa sellaisista, jotka tiedän muistavani, mutta joista minulla ei ole hajuakaan missä ne ovat tai miten tiedän niistä... Se yksikin muistikuva, joka on häirinnyt minua pitkään, se joka liittyy jollain lailla Nightwishiin, mutta en saa mieleeni miksi ja millä lailla. Hämäävää. Olenko ollut joskus Kiteellä tietämättäni tai jotain?
Yhtä kaikki, haluaisin taas metsään.
Isosuolle voisi lähteä taas, nyt kun ei ole vielä liian kylmä tai pimeä.
Ja Petri kysyi kanssaan Nuuksioon vaeltamaan joskus. Lähtisin mielelläni, en olekaan ollut siellä sitten Trollwoodin.
Muistan yhä sen usvaisen järven silloin aamuyöllä. *hymyilee*
Aeh, ottaa päähän tämä typerä lj, kirjaa minut jatkuvasti ulos niin etten voi muokata profiiliani. Räyh.
Anyway, lyriikkaa:
Kun elämä on pitkä uneton yö
Kirjoitan maailmaa kodiksi
Missä kuljet kapeaa rantakaistaa
Välillä meren ja maan
Kun jäljet sotkeutuu liejuun
Kaikista vastauksista tahtoo pois
Ole pelottava kuin kevään liekki
Ole kaunis kuin kukkiva puu
Merivirtojen juoksuun
Tai tuuleen, sen kirjoitukseen
Lennä mieleni lennä
Voit mennä, en pelkää ollenkaan
Ja oikea siipi on valkee
Ja se vasen musta on
Ja päivä on auringon kultaa
Ja yö on kylmä, valoton
Ja oikea siipi on valkee
Ja se vasen musta on
Älä putoa, katso alas
Siellä kyllin kauan vietit
Mietit miten lopettaa
Vanhan runontekijän sanoin
Täynnä uhmaa ja kauneutta
Luon rannanmitan valkeaa vaahtoa
Sinut kauniina kuin kärsivä jumala
Olen väsynyt moniin sanoihin
Olen väsynyt itseeni
Jos sanot jätä kaikki, seuraa minua
Jättäisin ja seuraisin.
Osaisin ainakin suhtautua asioihin järkevämmin. *hieroo silmiään*
Vaikka nyt olenkin niin koomaisessa tilassa, että varmaan vaan tuijottaisin eteeni tyhmänä vaikka lauma vaaleanpunaisia pupuja alkaisi tanssia ripaskaa näppikselläni.
Enkä kyllä periaatteessa edes ihmettelisi vaikka niin tapahtuisikin, sen verran kummallista elämäni osaa välillä olla...
Mmh, hassua. Tässä viime päivinä mieleeni on välähdellyt vähän väliä ihan yhtäkkisiä muistikuvia metsistä jotka olen joskus nähnyt tai joissa olen kulkenut. Jopa sellaisista, jotka tiedän muistavani, mutta joista minulla ei ole hajuakaan missä ne ovat tai miten tiedän niistä... Se yksikin muistikuva, joka on häirinnyt minua pitkään, se joka liittyy jollain lailla Nightwishiin, mutta en saa mieleeni miksi ja millä lailla. Hämäävää. Olenko ollut joskus Kiteellä tietämättäni tai jotain?
Yhtä kaikki, haluaisin taas metsään.
Isosuolle voisi lähteä taas, nyt kun ei ole vielä liian kylmä tai pimeä.
Ja Petri kysyi kanssaan Nuuksioon vaeltamaan joskus. Lähtisin mielelläni, en olekaan ollut siellä sitten Trollwoodin.
Muistan yhä sen usvaisen järven silloin aamuyöllä. *hymyilee*
Aeh, ottaa päähän tämä typerä lj, kirjaa minut jatkuvasti ulos niin etten voi muokata profiiliani. Räyh.
Anyway, lyriikkaa:
Kun elämä on pitkä uneton yö
Kirjoitan maailmaa kodiksi
Missä kuljet kapeaa rantakaistaa
Välillä meren ja maan
Kun jäljet sotkeutuu liejuun
Kaikista vastauksista tahtoo pois
Ole pelottava kuin kevään liekki
Ole kaunis kuin kukkiva puu
Merivirtojen juoksuun
Tai tuuleen, sen kirjoitukseen
Lennä mieleni lennä
Voit mennä, en pelkää ollenkaan
Ja oikea siipi on valkee
Ja se vasen musta on
Ja päivä on auringon kultaa
Ja yö on kylmä, valoton
Ja oikea siipi on valkee
Ja se vasen musta on
Älä putoa, katso alas
Siellä kyllin kauan vietit
Mietit miten lopettaa
Vanhan runontekijän sanoin
Täynnä uhmaa ja kauneutta
Luon rannanmitan valkeaa vaahtoa
Sinut kauniina kuin kärsivä jumala
Olen väsynyt moniin sanoihin
Olen väsynyt itseeni
Jos sanot jätä kaikki, seuraa minua
Jättäisin ja seuraisin.