Bwahaha

[darnaguen]

Jep, oli kai turha kuvitellakaan, että elämäni voisi muuttua yhtään sen vähemmän omituiseksi.
Helppohan se on neuvoa keskittymään normaaliin, arkipäiväiseen elämään kun jopa normaalissa, arkipäiväisessä elämässä, paikassa ja tilanteessa jossa kaikkein vähiten sitä odottaisi, voi törmätä vaikkapa Aleister Crowleyn akolyytin jälkikasvuun tai jotain muuta yhtä absurdia.

Miksi hitossa aina minä?!

Stephin mukaan "isot rattaat lähtevät pyörimään" lokakuun loppupuolella, mitä se sitten ikinä loppujen lopuksi tarkoittaakaan. En oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua, mutta kaipa se on positiivista, että lopultakin alkaa tapahtua jotain tämän iänikuisen odottelun sijaan.

Lisäksi huomasin hukanneeni hienon pronssisen viikinkilohikäärmesolkeni, kaiketi Taivaan Saarissa. Viimeinen selkeä muistikuvani sen näkemisestä kun on se, kun tarjosin sitä Sampalle lainaksi. Vituttaa aika rankasti jos se nyt on pysyvästi kateissa. Ja jos on, taitaa olla jokin kirous, että hukkaan viitansoljen jokaisessa TS:n osassa. Tai sitten joku vajaaälyinen idiootti kähvelsi ne molemmat.

Tuntuu myös, että siitä TS-nuotioillasta ei tule yhtään mitään.

Jep, tiedän olevani taas positiivisuuden perikuva. Mutta eipä mahda mitään.

Comments

[darnaguen.livejournal.com]

Hmm, kiitoksia. Luulisin.
Sinänsä kiintoisa tuo Chariot. *pohdiskelee*