Unreality.

[darnaguen]

Eilinen oli jokseenkin absurdi päivä.

Heräsimme aamulla kuudelta Ellan luona proppautumaan Conklaavia varten.
Minusta leivottiin banshee, Ellasta hullu skottilainen puolilohikäärme-palkkasoturi, Veerasta transylvanialainen vampyyrityttö, joka on kasvatettu brittiläiseksi herrasmieheksi ja Valtsusta umpihullu Vempire-hahmonsa Apostata.
Herätimme hieman huomiota bussissa ja kaupungilla. :P

Conissa sitten opettelimme pelaamaan Muchkinia (Munchkin Bites rokkaa! \,,/), bongailimme tuttuja ja yritimme näyttää vakuuttavilta.
Kaipa onnistuimmekin siinä, sillä ensin meidän luoksemme etsiytyi Alter Egon toimittaja joka halusi meistä kuvan seuran julkaisuun, ja vähän ajan päästä eksyneen näköinen nainen Turun Sanomista tuli kuvaajan kanssa luoksemme, katseli hetken touhujamme ja pyysi haastattelua ja lupaa kuvata. Toki ne heille myönsimme ja siispä pääsimme tämän päivän lehteen. Artikkeli.

Illemmalla tunnelma kuitenkin alkoi latistua. Ihmiset murjottivat ja kiukuttelivat ja aloin itekin tuntea oloni hieman tukalaksi siinä maskissa ja puvussa.
Vaihdoin siis vaatteet, pesin naamani ja aloin suunnitella kotiinlähtöä kun huomasin Tommin soittaneen.
Se oli sen verran harvinainen tapaus, että soitin hänelle takaisin saadakseni tietää syyn.
Sen seurauksena huomasin olevani yhdentoista aikaan illalla bussissa matkalla Kaarinaan.

Mitään eeppisiä välienselvittelyjä ei meillä tällä kertaa ollut vaan oikeastaan absurdimpaa oli se, että istuimme vain sohvalla Tommin huoneessa, joimme teetä ja katsoimme absurdia (kyllä, se on päivän sana) sotaelokuvaa. Ilmestyskirja. Nyt, anyone?
Sanoja ei oikeastaan tarvittu, ehkä ihan hyvä niin. Niiden aika voi olla myöhemmin.
Olen ihan tyytyväinen, että asiat menivät näin.

Ihmissuhteet voivat kyllä joskus olla todella omituisia.