Oh my love, it's a long way we've come.

[darnaguen]

Olen tässä käynyt läpi vanhoja tiedostojani ja kuunnellut vanhaa playlistiäni.
Kukaan ei varmaan ylläty, kun sanon, että se on tuonut paljon muistoja mieleen.
Erityisesti vanhojen irc- ja messenger-logien lukeminen on ihmetyttänyt. Millainen olenkaan joskus ollut, ja millaisissa väleissä muiden kanssa.

Jollain oudolla tavalla tuntuu, kuin nyt saatuani nämä takaisin on kuin olisin taantunut takaisin menneeseen.
Olen kai loppujen lopuksi muuttunut melkoisesti sinäkin aikana kun meillä ei ole ollut konetta.
Täytynee etsiä uutta musiikkia ja uusia kuvia etc. vastaamaan nykyistä minääni.
En kuitenkaan varmaan raaski luopua useimmista linkeistäni menneeseen, onhan siellä myös kauniita muistoja, ja asioita, jotka muistuttavat terveellisesti siitä, miten typerä sitä on joskus ollut.

Muistoja toivat myös mieleen levyt, joita kuuntelin tuolla kopissa hahmoja kirjoittaessani.
Goo Goo Dollsin Dizzy Up The Girl, Tehosekoittimen Golden Greats, Evanescencen Fallen...
Virneen nosti suupieliin erityisesti Tehiksen Pahan Ilman Lintu. En muista, olenko aiemmin tajunnutkaan sen sanojen hitonmoista ironiaa. Ehkä olenkin, olenhan ennenkin miettinyt Oton tekstejä ja niiden teemoja.
Mutta joo, ehkä en vain sano enempää. Ne jutut ovat (toivottavasti) ollutta ja mennyttä.

Humh. Outoa elämää.
Ehkä tämä muutos on ollut minulle ihan hyväksi, vaikka toisaalta joitakin asioita entisessä itsessäni.
Sitä tiettyä viattomuutta. Toisaalta taas olen tyytyväinen, että liika naiivius on karissut enkä enää ole sellainen pahuksen angstiteini. Ainakaan usein. :p

Äh, pitää hankkia uudet kuulokkeet. Nämä särisevät ja aiheuttavat päänsärkyä. Sellainen epämääräinen hurina pilaa aika tehokkaasti esim. Dead Boy's Poemin tunnelmalliset "Kuollut Poika puhuu" -osuudet. Räyh.
Tosin pitäisi varmaan mennä nukkumaankin, tai kokeilla jos se disketti nyt suostuisi yhteistyöhön niin saisin viimeisenkin hahmon lähetettyä. Siis Valokastetta lukuunottamatta. Anteeksi, Tommi...
Mutta Mikan ja Miian peruminen kyllä harmittaa. Vaikka eihän Aamutähti nyt niin tärkeä hahmo ollutkaan, joten hän on voinut siis hyvin vaikka hortoilla jostain kallionkielekkeeltä alas kenenkään jäämättä häntä suremaan, mutta Taivaantuli olisi ollut mukava saada peliin.

Nyt sitä ei taas oikein tajua, että se peli on käytännössä huomenna. Outoa.
Mutta huomenna varmaan taas juoksen paniikissa ympäriinsä ja sekoan.
Ja huomenna pitäisi keksiä itselleen jotain vaatettakin. Jotenkin sitä ei vain ole tajunnut, että joutuu pelinjohtamisen lisäksi myös pelaamaan itse. Typecastasin itse itseni, Lehdenlaulua pelaan.
En kyllä tule olemaan kovin edustava keijumaagi... Ostin Eurokankaasta muutaman metrin kaunista harmaanvihreää villaakin, mutta ei siitä enää minun taidoillani saa mitään aikaiseksi.
Ehkä sinänsä ihan hyvä, sillä siitä voi myöhemmin tehdä ihan ajan kanssa jotain kunnollistakin, eikä hieno, varta vasten peliä varten ostamani solki olisi edes kannatellut sen painoa.
Se ruudullinen ruskea villakangas saa kelvata. Täytyy vain löytää jostain jotain vihreää.

Helvetti. *tappaa kuulokkeet*
Joo, ehkä menen nukkumaan niin olen nukkunut edes peliä edeltävänä vuorokautena.
Kuulumisiin, rakkaat.